Joo, laitoin muuten vaan otsikoks ku radiost tulee just toi. Mutta siis:D hömhöm tänää oli taas yks niistä päivistä ku tuntui et vois vaan kadota maan päältä tai ainaki lähtee jonnekki tosi kauas matkalle, et sais selvittää pääns kaikesta tästä koulun aiheuttamasta stressist ja kireentyvistä kaverisuhteista... Ei voi kyl muuta sanoo ku et en ois uskonu et todellaki joskus munki päässä kilahtaa niin etten pystyis enää kattoo kyseistä henkilöö. Ollaan oltu TOSI kauan kavereita ja nyt vaan jotenki rupee riittää... Noh, kyl tänää sentää jotain hyvääki tapahtu. Tai tapahtuko sittenkää... Kyllä, se oli varmaa päivän paras asia et sain kirjotettuu kauan mieltä vaivannee äikän kirjotustehtävän! Se oliki si varmaa se paras asia mitä tänää tapahtu... Ei taas oikein muuta, huomenna taas normaalisti kasiks kouluu ja samaa rataa mennää niinku aina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti